Kaksi kertaa vuodessa auki oleva siirtoikkuna on yksi eniten työllistävistä osatekijöistä joukkueiden voimasuhteita arvioidessa. Joukkueissa voi tapahtua pienessä ajassa merkittäviä muutoksia, ja niiden tunnistaminen ja analysoiminen vie aikaa. Ehkä turhauttavinta kesän siirtoikkunassa on se, että joukkueilla on ollut koko kesä aikaa muokata miehistöjään, ja vedonlyöjänä on joutunut käyttämään valtavasti aikaa ja vaivaa esikausianalyysien tekoon, mutta huipputärkeitä pelaajia hankintaan tai myydään vielä aivan kauden kynnyksellä, esim. Mesut Özil Werder Bremenistä Real Madridiin, tai muutaman pelatun kierroksen jälkeen.
Hyviä esimerkkejä Werder Bremenin ohella ranking-muutoksia vaativista joukkueista ovat AC Milan ja Vitesse. Milan lähti kauteen hyökkäystriolla Ronaldinho-Borriello-Pato, mutta Zlatan Ibrahimovicin tulo Barcelonasta ja Robinhon hankkiminen Manchester Citystä pakottavat vedonlyöjän miettimään Milanin tason ja etenkin tehtyjen maalien odotusarvon heti uusiksi. Zlatan ja Robinho vahvistavat varmasti hyökkäystä, mutta kuinka paljon? Haastetta joukkuepelin analysoimiseen tuo se, että esimerkiksi Zlatan ja Ronaldinho ovat tottuneet pitämään paljon palloa, ja olleet lähes koko uransa joukkueensa suurimpia tähtipelaajia. Interin hyökkäyspeli oli aikoinaan rakennettu Zlatanin ympärille, mutta Milanissa kapellimestarin puikkoa heiluttaa Ronaldinho. Milanin kohdalla sääliksi ei käy niinkään Marco Borrielloa ja Klaas-Jan Huntelaaria, jotka joutuivat siirtymään Zlatanin ja Robinhon alta pois, vaan superlupaus Patoa, jonka kehitys voi hidastua merkittävästi Robinhon tulon myötä.
Vielä enemmän aikaa kuluu hollantilaisen Vitessen siirtojen analysoimiseen. Joukkue lähti Eredivisieen todella sekavasta tilanteesta, kun taloushuolien vuoksi kaikki pelaajat olivat kesällä myyntilistalla. Vitesse oli helppo rankata heikon viime kauden ja heikentyneen materiaalin vuoksi sarjan häntäpäähän, ja kuva vain vahvistui avauskierroksen todella onnekkaan ADO-voiton ja ansaitun Ajax-tappion jälkeen. Sen jälkeen seura löysi omistajakseen georgialaisen Merab Jordanian, ja hankki nopealla tahdilla liki kymmenen uutta pelaajaa, joista valtaosa vielä kirkkaita avauksen miehiä ja sitä myötä selviä vahvistuksia. Eredivisiessä on erittäin laaja alempi keskikasti ja häntäpää, sillä moni seura painii talousongelmien kanssa eikä ole voinut hankkia vahvistuksia täksi kaudeksi. Vitesseen kohdistunut pelaajavyöry voikin nostaa joukkueen kerta rykäyksellä sarjan kymmenen parhaan joukkueen joukkoon, mikäli uusi joukkue löytää kentällä yhteisen sävelen.
Viime päivät ovat olleet melkoista hulinaa. Työmäärää voivat kuitenkin vielä lisätä sopimuksettomat pelaajat, jotka voivat siirtyä seurasta toiseen myös siirtoikkunan ulkopuolella. Esimerkiksi moni Ligue 1 –seura on entisen Marseille-pakin Laurent Bonnartin perässä, ja viimeksi Olympiakosia ja Sevillaa edustanut puolustava keskikenttämies Enzo Maresca on puolestaan haluttua riistaa ainakin Serie A –seurojen parissa.
Onneksi siirtoikkuna on auki seuraavan kerran vasta tammikuussa, ja silloin siirtojen määrä on yleensä selvästi kesäaikaa pienempi. Mikäli montaa sarjaa seuraava pieni urheiluvedonlyöjä saisi päättää, siirtoikkuna olisi auki vain kerran vuodessa maksimissaan kuukauden ajan.