sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vaihtoehtoinen Valioliigan tähdistö kaudella 2012-13


Perinteisen tähdistön (http://www.guardian.co.uk/football/2013/apr/28/tottenham-gareth-bale-pfa-player-of-year) sijaan kasasimme kauden ihannekokoonpanon siten, että jokainen joukkue on edustettuna yhdellä pelaajalla tai managerilla. Näin kokoonpanoon saadaan manageri, 11 avauksen pelaajaa ja kahdeksan vaihtomiestä.

Manageri: Sir Alex Ferguson (Man Utd)
Erinomaista työtä laajalla materiaalilla ja ansaittu mestaruus uran viimeisellä managerikaudella. Muokannut kokoonpanoa ja taktiikkaa vastustajan mukaan, ja United olisi liigamestaruuden lisäksi ansainnut edetä pidemmälle Mestarien liigan pudotuspeleissä. Kauden (ja kaikkien aikojen) manageri.

Avauskokoonpano (4-2-3-1):

 Suarez

Hazard            Cazorla               Bale

        Schneiderlin        Cabaye

Baines    McAuley      Reid        Zabaleta

                       Mignolet


Maalivahti: Simon Mignolet (Sunderland)
Harvoja onnistujia surkean kauden pelanneessa Sunderlandissa. Loistokausi, todella vähän virheitä ja todella paljon pisteitä ratkaisseita game-savereita. Yksi sarjan parhaista maalivahdeista, pääsee urallaan todennäköisesti vielä Koillis-Englantia pidemmälle.

Vasen puolustaja: Leighton Baines (Everton)
Hiipui hieman huikean alkukauden jälkeen, mutta silti sarjan paras vasen puolustaja. Parhaimmillaan hyökkäyssuuntaan, muodostanut erinomaisen tandemin Steven Pienaarin kanssa. Erinomainen vasen jalka erikoistilanteissa, joista luonut valtavasti maalipaikkoja joukkuekavereilleen.  Heikkouksia puolustuspäässä, mutta saa ne anteeksi valtavan hyökkäyspotentiaalin takia. Mahtui Valioliigapelaajien valitsemaan kauden tähdistöön.

Keskuspuolustaja: Gareth McAuley (WBA)
Loistokauden pelanneen WBA:n ykköstoppari. Noussut myöhäisellä iällä Valioliigatasolle ja ollut erittäin vakuuttava edelliset kaksi kautta. Todella hyvä pääpelaaja, minkä myötä käyttökelpoinen ase myös hyökkäyspään erikoistilanteissa. Sopii WBA:n pelityyliin, jossa puolustuslinja pysyy suhteellisen alhaalla ja tukea tulee työteliäältä keskikentältä. Hyvä sijoittumaan, minkä vuoksi ei joudu paikkaamaan tilanteita riskaabeleilla taklauksilla. Sekä WBA:n fanien että pelaajien valitsema vuoden pelaaja.

Keskuspuolustaja: Winston Reid (West Ham)
Uuden-Seelannin maajoukkuekapteeni pelasi läpimurtokauden. Hyvä taklaaja ja syötönkatkoja on vahva myös pääpelissä. Palkittiin keväällä ansaitusti jatkosopimuksella sekä West Ham -fanien äänestämällä Hammer of the year –palkinnolla (päihitti äänestyksessä niukasti nappikauden pelanneen veskari Jääskeläisen).

Oikea puolustaja: Pablo Zabaleta (Man City)
Karmeasta FA-cupin finaaliesityksestä huolimatta itsestään selvä valinta. Muutama Cityn avainpelaaja alisuoritti eikä päässyt viime kauden tasolleen, mutta Zabaleta ei pettänyt. Argentiinalaiselta saa mitä tilaa, todella tasainen suorittaja ja fanien rakastama luotettava sotaratsu. Sarjan ahkerimpia taklaajia, mutta ei arkaile myöskään pallollisena. Sarjan parhaan puolustuksen takuumies, ja ainoa Cityn pelaaja, joka mahtui Valioliigapelaajien valitsemaan kauden tähdistöön.

Puolustava keskikenttä: Morgan Schneiderlin (Southampton)
Kauden suurin positiivinen yllättäjä, todellinen läpimurtopelaaja. Pelasi kaksi vuotta sitten League Onessa. Huippu-urheilija, jolla on rakkikoiramainen kroppa, juoksee keuhkonsa pihalle ottelusta toiseen. Eniten taklauksia ja syötönkatkoja koko sarjassa, ehtii sen lisäksi mukaan hyökkäyksiin ja tekee tehokkaita taustanousuja boksiin (5 maalia tällä kaudella). Mahtuisi moneen parempaan joukkueeseen ja ansaitsisi näyttöpaikan Ranskan maajoukkueessa. Southamptonin tärkein yksittäinen pelaaja. 

Puolustava keskikenttä: Yohan Cabaye (Newcastle)
Ei aivan niin hyvä kausi kuin vuosi sitten, mihin valtava ottelurasitus ja kahden kuukauden poissaolo nivusvaivan takia luonnollisesti vaikuttivat. Silti alisuorittaneen Newcastlen parhaimmistoa yhdessä Hatem Ben Arfan kanssa. Todella monipuolinen perinteinen keskikentän keskustan pelaaja, taitaa pallollisen pelin ja hyökkäysten rakentelun, eikä epäröi heittäytyä kaksinkamppailuihin puolustustehtävissä. Vapaapotkuspesialisti.

Vasen hyökkäävä keskikenttä: Eden Hazard (Chelsea)
Siinä ja siinä, onko Chelsean tärkein pelaaja Hazard vai Juan Mata, mutta valinta kääntyy Hazardin puoleen häikäisevän alkukauden takia. Chelsean peli yski kauden alussa, kun Mata oli puhki kesän EM- ja Olympiarupeaman takia, mutta Hazard ratkaisi käytännössä yksin joukkueelle kolme voittoa kolmesta ensimmäisestä pelistä (tehot 1+4 ja kaksi hankittua pilkkua). Kun katsoo sarjataulukkoa nyt, saavat alkukauden yhdeksän pistettä niille kuuluvan arvon ja sitä myötä Hazard paikan kauden tähdistössämme. Nopeat ja patukkamaisen vahvat jalat, erinomainen pelikäsitys, pallonkäsittely- ja harhauttelutaito yhdistettynä matalaan painopisteeseen ja sitä kautta vaikeasti horjutettavaan olemukseen tekevät Hazardista maailmanluokan pelaajan.  

Keskimmäinen hyökkäävä keskikenttä: Santi Cazorla (Arsenal)
Arsenalin key player ohi Mikel Artetan. Pienikokoinen väkkärä, liikkuu järkevästi pallottomana, pystyy pelaamaan sekä laidalla että keskellä. Parhaimmillaan pallollisena saadessaan tilaa vastustajan linjojen välissä, josta pystyy luomaan huippupaikkoja omille tai viimeistelemään itse hyvän potkutekniikkansa ansiosta. Eniten syöttöjä omille hyökkäyskolmanneksella koko sarjassa (myös koko Euroopassa top5-sarjat huomioiden).

Oikea hyökkäävä keskikenttä: Gareth Bale (Tottenham)
Sarjan paras pelaaja, matkalla uudeksi cristianoronaldoksi. Vasen jalka on jo maailman eliittiä, mutta oikea jalka ei ole vielä niin hyvä kuin Ronaldon heikompi (vasen) jalka, mikä erottaa Balen maailman top2-pelaajasta. Vaparit, kaukolaukaukset, fysiikka, juoksunopeus pallon kanssa, kunnianhimo, taito…  Ilman Balea Spurs olisi todennäköisesti sarjassa seitsemäs.


Hyökkääjä: Luis Suarez (Liverpool)
Syömähammaspa hyvinkin. Loistava hyökkääjä, jolla on poikkeuksellisen kaksijakoinen pelaajaminä. Pelilliset ominaisuudet huippuluokkaa, mutta toistuvat ulkopelilliset skandaalit luovat valtavan ristiriidan. Katufutismainen kynäilijä, laukoo ahkerasti, mutta yhtä ahkerasti yrittää viedä vastustajalta vielä ne viimeiset puikot rankkarialueella, vaikka voisi jo laukoa tai syöttää muille.


Vaihdossa:
Julio Cesar (QPR)
Kokenut brassi piti Ärriä pystyssä tammikuussa ja antoi huipputorjunnoillaan joukkueelle mahdollisuuden kerätä pisteitä. Loukkaantui maaliskuussa, minkä jälkeen ei ollut enää parhaimmillaan, eikä ole pelannut enää kauden viimeisillä kierroksilla, sillä tulevaisuus ei ole Championshipissä. Karmeasti flopanneen QPR-pakan harvoja onnistujia.

Robert Huth (Stoke)
Stoke olisi ehkä peliesitystensä perusteella ansainnut pudota, eikä joukkueesta nouse esiin montaa onnistujaa. Huth ei pelannut uransa parasta kauttaan, mutta muodosti joukkueelle elintärkeän rungon topparipari Ryan Shawcrossin ja maalivahti Asmir Begovicin kanssa. Pääpelihirmu (voittanut n. 70 % pääpelidueleistaan), katkoo ja taklaa, mutta pallon saadessaan nahkakuula lentää mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pitkälle.

Robert Snodgrass (Norwich)
Yksi Norwichin lukuisista viime aikojen Leeds-hankinnoista, paras sellainen. Vasenjalkainen keskikenttäpelaaja, parhaimmillaan oikealla laidalla hyökkäävässä roolissa, jossa pääsee pallollisena leikkaamaan keskelle ja käyttämään erinomaista potkutekniikkaansa. Norwichin erikoistilanteiden sielu, pystyy sekä suoriin laukauksiin että sisäkierteisiin keskityksiin. Hyökkäysominaisuutensa lisäksi likaa shortsinsa ja sukkansa joka pelissä taklaamalla joukkueesta ahkerimmin (onnistuneesti n. 2,7 kertaa ottelua kohti).

Shaun Maloney (Wigan)
Pienikokoinen hyökkäävä keskikenttämies nousi tällä kaudella Wiganin tärkeimmäksi pelaajaksi. Liikkuu järkevästi hyökkäyskolmanneksella ja onnistuu liki 90 prosentissa syötöistään. Joukkueestaan eniten maaliin johtaneita syöttöjä ja toiseksi eniten maaleja. Vaarallinen suorissa vapaapotkuissa, joissa ampuu sisäterällä kierteettömiä putoavia lehtiä.

Bryan Ruiz (Fulham)
Monipuolisempi kuin Dimitar Berbatov, siksi valinta tähdistömme vaihtopenkille. Twentestä tullut Eredivisien supertähti ei vielä häikäissyt avauskaudellaan 2011-12, mutta paransi selvästi tällä kaudella ja on jo lähempänä potentiaaliaan. Vasenjalkainen pallotaituri, hyvä potkutekniikka ja pelisilmä, pystyy harhautuksiin 1 vs 1 -tilanteissa ja killer-passeihin hyökkäyskolmanneksella. Parhaimmillaan vapaassa roolissa kärjen alapuolella, jossa pääsee paljon kiinni palloon.

Michu (Swansea)
Kauden hankinta siirtosumma huomioiden. Valtava maalinälkä, aloitti kauden oikea-aikaisena taustanousuja boksiin tekevänä hyökkäävänä keskikenttänä, mutta pelipaikka vakiintunut keskushyökkääjäksi. Monipuolinen viimeistelijä, parhaimmillaan yhden kosketuksen ”poacherina” joko jalalla tai päällä. Päätöskierroksella panoksena 20 maalin rajan rikkominen.

Christian Benteke (Aston Villa)
Kauden hankinta. Teki 20 miljoonaa tammikuussa 2011 maksaneesta Darren Bentistä tarpeettoman. Valtava fyysinen monsteri, voittaa pääpalloja ja jakaa pelivälinettä vastaiskuihin mukaan kirmaaville laitureille, juoksee itse pallon kanssa nopeammin kuin moni ilman palloa ja viimeistelee kaiken kukkuraksi monipuolisesti ja ovelasti. Stiliyan Petrovin sairastuttua vakavasti Benteke on noussut Villan tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi. Mukana joko syöttäjänä tai viimeistelijänä yli puolissa joukkueen liigamaaleissa, tulevaisuus on Villaa suuremmissa ympyröissä.

Adam Le Fondre (Reading)
Reading oli materiaaliltaan sarjan huonoin joukkue ja putosi ansaitusti. Joukkueesta ei voi valita tähdistön penkillä ketään muuta kuin supervaihtomies Le Fondren. Valioliigan kuukauden pelaaja tammikuussa, teki silloin viisi maalia kolmessa peräkkäisessä pelissä, tultuaan joka kerta vaihdosta sisään 65.-70. minuutilla. Tehnyt yhteensä seitsemän osumaa tultuaan sisään vaihdosta, yhden enemmän kuin Edin Dzeko, joka pelaa sarjan toiseksi parhaassa joukkueessa. ALF valittiin Readingin vuoden pelaajaksi, vaikka hän ei mahdu joukkueen avauskokoonpanoon.